Lisäaikaa

Kuvalla ei ole tekstiin mitään järkevää yhteyttä.

Suljin The forkan ja Facebookin ja Bloggerin. Siis suljin ehkä vartiksi.

Ehdin suorittaa seuraavaa:

• Sain tutkittua huomisen ajolinjat uuteen osoitteeseen Espoossa (inhokki-autoilukohteeni numero yksi, eksyn aina ja vielä kolmannellakin kerralla...)
• Sain varattua Siljan Club Onen joululahjaristeilyn (jeejee maaliskuun lopussa on Stokiksessa jo kevät ja 36 €+ pisteet A-luokan hytistä, jee jee!)
• Pistin kotihoidon tuen hakemuksen sisään (ja ihan päivän uutisten rakenneuudistuspuheiden kunniaksi toivon, että kun se kerran myönnetään niin sitä ei sitten enää peruta...). Kelan sähköinen asiointipalvelu ei muuten ole kovin kaksinen, tai ainakin se tuntuu kaatuvan 2/3 kerroista, kun sitä käytän.
• Naputtelin kamaa Huutikseen myyntiin (vaikka salaa vähän toivon, etteivät ne menisi, koska kauhee vaivaa ja mieluummin ehkä lahjoittaisin ne vaikka ensikotiin).
• Luin Isonpojan päiväkodin joulutiedotteen – vähän kylmää, kun keväällä ryhmässä on jo 16 lasta! Osa-aikaisia tietysti osa, mutta tähän asti meno on ollut melko rento, mahtaako kohta alkaa nillitys ja nipotus?
• Ja kirjoitin tämän, melko turhanpäiväisen postauksen.

Tuntuu, että Facebookikin on nykyään ihan turhaa ajanvietettä. Uutisvirrassa näkyy enää kaiken maailman ostetaan ja myydään ilmoituksia (no oma vika, kun pitää roikkua niin monen kirppisryhmän listoilla), sponsoroituja ilmoituksia ja jotain "Koira karkasi" -kiertoja. Ennen wanhaan kaverit päivittelivät sentään mielenkiintoisia anekdootteja elämästään, nyt tuntuu että on niin kovin epämuodikasta enää kertoa itsestään yhtään mitään. Ja kuvia ei lataa enää "kukaan". Kyllä ne siellä käyvät, kun niihin omiin kuviin ilmestyy salamana 30 peukkua. Masentavaa. Joutuuko tässä vielä joku päivä ottamaan aktiivisesti yhteyttä ihmisiin, eikä vaan roikkumaan passivisena perässähiihtäjänä mukana? 

Seuraavaksi suljen The forkan, Facebookin ja Bloggerin pariksi päiväksi ja lähden ihan tapaamaan oikeita ihmisiä, ystäviä ja sukulaisia. Eräs viisas ja kolmen lapsen ihmisenä kovasti kasvattama ystäväni totesi minulle kerran (Facebookissa, btw), että "Kun lasten kanssa johonkin lähtee, se on aina lupaus seikkailusta!" Sellaisena täytyy tämäkin tilaisuus vain nähdä. 

Mutta sitä ennen tapailen vielä hetken Tervon Jaria.