Tänään on se päivä!

Moposta monsteriautoksi

Tänään on se päivä, kun on herätty lauluun "Hyvää syntymäpäivää, poika Koiranen". Sitten katsottu Dinojunaa ja syöty puuroa ja "risunoita" ja leikitty paloautolla ja juostu ensilumessa ja tehty pienen pieniä lumiukkoja ja kannettu hellapuita ja leivottu traktoripikkuleipiä huomista päiväkotipäivää varten. Siis syöty noin kilo taikinaa, johon meni noin 250 g voita ja sama määrä sokeria.

Jos muuten luulitte, että leipominen kolmevuotiaan kanssa on haaste, niin kokeilkaapa kaupan jähmeää sokerikuorrutetta ja pienenpieniä nonparelleja. 

Saisinko maistaa vähän? 

Tänään on myös himmennetty valot ja laulettu Paljon onnea vaan ja syöty jäätelö-vohveli-mansikka-sekoitusta (kakku tulee juhlissa). Ja kuunneltu syntymäpäiväruno ja saatu kaksi Postimies Paten erikoislähettipalvelu-dvd:tä. Ja sitten tietysti katsottu toista, sitä missä on raketti ja mikä oli se ainoa lahjatoive, jonka nyt kolmevuotias keksi. 

Ainoana toiveena syntymäpäivälleen poika esitti, että "syödään herkkuja ja leikitään!". No herkkuja syötiin, ja kai me vähän leikittiinkin.

Tänään on myös se päivä, kun äiti vähän mietti, kuinka kalpea valo oli Taysissa kolme vuotta sitten. Silloinkin oli lunta, pysyvämpää kuin se tänään satanut. Ja kuinka kaikki näyttäytyi niin kuin kuumeen läpi ja tuntui niin kovin oudolta. Vaikkei ollut mitään kuumetta, ja kaikki oli niin kuin pitikin. Kuinka intensiivistä oli Isonpojan (silloin vielä pienen pieni poika) oleminen heti ensihetkistä asti. Kuinka paljon se onkaan kasvanut! Kuinka paljon ne kasvavatkaan! Kuinka kamala on se haikeuden määrä, joka äidin elämään mahtuu ja kuinka tuntematon koko käsite lapselle onkaan. 

Tämä kolme vuotta tuntuu niin pitkältä ajalta, vaikka juuri mitään ei ole tehty. Puuroa syöty ja kaupassa käyty, niin ja kai välillä leikittykin ja tanssittu ja naurettu. Huudettu ja juostu ja riehuttu ja itketty. Samaa rataa jatketaan.

PS Sukulaissyntymäpäivien aiheuttaman lievän stressitilan ja ihastuttavan hengitystieinfektion yhdessä nujertamana palaan asiaan tiheämmin luultavasti taas ensi viikolla.

Juhlasumua

Meillä on syksyn ja alkutalven aikana kalenterissa varsinainen juhlarysä. Kolmeen kuukauteen mahtuu kuusi syntymäpäiväsankaria: minun vanhempani, yksi serkuista, Isopoika, appiukko ja mies. Päälle vielä isänpäivä. Niin, ja tietysti se varsinainen hiljentymisen juhla, kaikkein eikaupallisin.

Vaikka lahjan ei tarvitse olla kallis ollakseen hyvä, ja vaikka lahjaa ei aina tarvitse edes olla (paitsi 3-vuotissyntymäpäivillä lahja täytyy kyllä olla), niin hieman rasittavaa jatkuva juhliminen on, vaikka kakku maistuukin. Kukkaro kärsii, ja ennen kaikkea lahjaideat tuntuvat katoavan päästä, jos niitä siellä ikinä olikaan.

Tänään koitti kuitenkin aikainen joulu. Lasten (omien ja lähipiirin) joululahjat ovat tätä myöten aika lailla hoidossa. 

Nyt keskitytäänkin pyöräyttämään estradille yhdet kolmivuotissynttärit ensi viikolla. Niiden jälkeen katsotaan sitä joulua.

Tehdään siitä oikein retki!

Remppaevakkojen reki starttasi jälleen kerran, ja kun säätila oli erinomainen, päätettiin tehdä siitä oikein retki.

Joten retki siitä tuli! Oikea kaupunkiretki!

Tunnista kaupunki ja voita... öö, banaani?

Tuli ainakin Isonpojan mielestä hieno retki, johon sisältyi leikkipuisto, kosken ylitys hurjalla sillalla ja valtavan iso palopumppu. Niin ja lopuksi vielä hampurilaisen syöminen "ihan oikeassa" ravintolassa. Ja hampurilainen tuli autossa! VIHREÄSSÄ autossa! 

Hyvä retki.

Äiti vähän häpesi puistoasuna toimineita kuraisia ulkoiluhousujaan, mutta minkäs teet. Tässä iässä ei enää palella. (Ja kura kertoo vain siitä, kuinka savinen on pienviljelijän perunapelto!) 

Uudistettu Pikku kakkosen puisto oli hieno! Erityisesti tietysti junamiehen mieleen oli juna, jossa pääsi kuulemma ajamaan veturia ja kaikkea. Äidin mieleen oli riippusilta, jossa vähän arkapyrstö poikakin uskalsi laittaa riehavaihdetta silmään. Kaiken kaikkiaan puuhapaikkoja kyllä riitti. Pitänee vain palata jonain toisena viikonpäivänä, ehkäpä myös kurjemmalla säällä, jolloin paikalla ovat vain todelliset puistosissit. Vaikka tuskin tuota hienoutta kovin usein kovin rauhallisena löytää. 

Niin ja sitten tämä ilmiö oli äidin mieleen. Marraskuussa! Ai ai ai!

Ihmevauvan mielipidettä ei kyselty, se nukkui koko reissun. Heräsi syömään ravintolassa ja jatkoi uniaan. Ihme. Vauva. (Ja iso, tänään 4 kk!)

"No mutku tosi halvalla sain..."

Tunnustan. Olen pahemman luokan tosielämän sulovileeni. Pakkohan se on ostaa, kun halvalla saa. Samalla kuitenkin tiedostan, että ihan pakko ei välttämättä olisi – ja siinä on tärkein syy, miksen ole sortunut sen paremmin plussa- kuin bonuskorttiinkaan. En vaan voisi vastustaa kolme jumppakuminauhaa kahden hinnalla -tyyppisiä houkutuksia, vaikka kukaan meillä ei juuri jumppaa, varsinkaan kuminauha kanssa. 

Lastenvaatteet ja kirppikset ovat kuitenkin ylitsepääsemätön yhdistelmä. Ja nimenomaan itsepalvelukirppiset; nettikirppiksiä käytän pääasiassa täsmäiskuihin todellisessa tarpeessa. Oikeilta kirppiksiltä käyn hipelöimässä kotiin kaikenlaista ihan vain siksi, kun ihan tosi halvalla sain. Järkevää ja ekologista – niin kai, ainakin niin kauan kun ovi menee vielä vaatekaapissa kiinni. Ja ennen kuin täytyy itse ruveta miettimään, miten pieneksi käyneistä vaatekappaleista pääsee eroon. Järkevyyttä voi miettiä myös siinä vaiheessa, kun havaitsee omistavansa 19 pari koon 68-pieni 74 velour- ja collegehousuja. Lapsella, joka ei voi käyttää kuin koon 98 sukkiksia! 

Eivät muuten maksaneet nämäään paljon mitään!

Tähän liittyen arvaatte varmaan, että olin tietenkin paikalla, kun Toys'R'Usin nettikaupassa oli viime sunnuntaina -25 % alennus lähes kaikesta. Tarkoituksena oli ensinnäkin katsella, onko mitään jäljellä ja sen jälkeen ehkä klikkailla pari lisäpalaa Brion junarataa joulupuun alle. 

Hämmästys oli suuri, kun nettisivuille ei meinannut päästä lainkaan. Jouduin siis jonottamaan lähes tunnin päästäkseni shoppailemaan! Viimeksi taisin jonottaa Itikseen Alkoon joku vuosi joulunpyhien alla. Sitkeää nuukailijaa eivät pienet esteet pidättele, varsinkin kun jonotuksen voi hoitaa netissä roikkumalla, ei kisailemalla hienhajuisten kanssaihmisten kanssa räntäsateessa. 

Lopulta kaupan ihmeet aukesivat ja sitten kävi toteen jokaisen sulovileenin märkä uni: klikkailtuani muutaman Brion osan ostoskoriin, alkoi alennuskin yhtäkkiä näyttä ihan mitä sattuu – paljon enemmän kuin luvattu 25 %. Adrenaliinit olivat samalla tasolla viimeksi varmaan synnytyksessä. 

Brion ratavaihteen (kuvassa) ja muutaman muun junaradan osan lisäksi napsuttelin joululahjat molempien puolien serkuille (lautapelejä) ja Ihmevauvalle sekä kertakaäyttöastiat Isonpojan synttärijuhlille. Ostoskorin täyttyessä tosin täyttyi myös roskakori, kun sinne lensi muutama periaate: "Ei kai vauva nyt mitään leluja vielä lahjaksi tartte, eihän se niistä mitään tajua" ja "Yksi lahja per lapsi on ihan riittävästi jouluna!" 

Ihan varmasti vauvakin tajuaa musiikkimadon päälle, kun halvalla kerran sai!

No, nyt on ainakin muutama joululahja plakkarissa. Itse odotan kyseisen paketin saapumista varmaan enemmän kuin omia joululahjojani...

PS Tämä ei ole maksettu mainos, ei siellä Toys'R'Usin kaupassa enää mitään ole.

Väärin juhlittu

Pyhäinpäivän viikonloppu takana. Yksi niistä juhlista, kun moni kiskoo ihmeissään kaupan ovea, kun ei muista, että tällainenkin juhla on vielä kalenterissa kaupan vapaita aukioloaikoja torpedoimassa.

Tämä on myös erittäin otollista aikaa juhlia väärin. Elintilasta taistelevat kalenterissa seisovan pyhäinpäivän lisäksi angloamerikkalinen Halloween ja vanha suomalainen kekri-juhla, jonka perinnettä on edellämainittujen imussa yritetty elvyttää. Halloween ja pyhäinpäivä  ovat luonteeltaan kiusallisen erilaiset juhlat, vaikka samaa alkuperää ovatkin. Kauhua karnevalisoiva Halloween tuntuu tallovan hartaan ja hiljaisen pyhäinpäivän varpaille. 

Halloween on kieltämättä tunkeutunut ryminällä suomalaiseenkin juhlakattaukseen. Se on helppo ymmärtää, koska kuvasto on amerikkalaisesta populaarikulttuurista niin tuttua, ja juhlapäivän paikkakin valmiina. Tai ainakin melkein – krääsästä, kaupallisuudesta ja liiallisesta räyhähengestä syytettyä Halloweenia on helppo juhlia paitsi väärin, myös vääränä päivänä. Siinä missä pyhäinpäivä on Suomessa virallisesti liikkuva juhlapyhä, Halloween ei sitä ole. Arvostelijoiden mielestä naamiaiset on paras säästää oikealle päivälle, eikä vampyyrimaskissa kekkaloida sekä etu- että jälkikäteen. Varmaankin karnevalistisen luonteensa johdosta Halloween on ottanut tilaa myös sieltä, missä naamiaisille ja hassulle krääsälle on vankkumaton kannattajakunta: lasten keskuudessa. Vappu on vakiintunutta koulujen ja päiväkotien naamiaisjuhla-aikaa, mutta nykyään pukeutumisleikkejä harrastetaan myös syksyisin.

Jos joulun vääriä viettotapoja ei nyt oteta lukuun, niin seuraava erinomainen mahdollisuus vääränlaiseen juhlintaan koittaakin sitten helmi-maaliskuun vaihteessa. Lähes epäonnisesti kolmen viikon välein asettuvat ystävänpäivä ja kansainvälinen naistenpäivä. Suomalaisen kalenterin ystävänpäivä on jonkinlainen kotoutettu (ja arvostelijoiden mukaan samalla nuhjaantunut) versio angloamerikkalaisensta romanttisen rakkauden juhlasta. Kansainvälinen naisten päivä taas on suuremman luokan juhla toisessa ilmansuunnassa.  Täyttä selvyyttä ei ole, vietetäänkö molempia vain siksi, että saadut kukkalaitteet voitaisiin julkisesti kilpailuttaa sosiaalisessa mediassa.

En tiedä, onko väärin juhlittu, jos tuon 19.11. kotiin muutaman oluen ja paketin makkaraa. Ei siksi, että stereotypiana miehen tulisi niistä pitää, vaan siksi että tämän talon mies varmasti pitää. 19.11. nimittäin vietetään kansainvälistä miesten päivää. Yleisin tapa juhlia sitä vääriin taitaa olla se, että jätetään kokonaan juhlimatta.

PS Itsehän muistin pyhäinpäivän niinkin huonosti, että olin jo painamassa palautelomakkeen Lähetä-nappia Aamulehden jakeluhäiriöstä suivaantuneena.