Vuosi ilman karkkia

Nämä ovat sallittuja (kyllä, siinä lukee "With Even More Chocolate!")

Ensin se oli lähes absurdin huvittava, täysin mahdoton ajatus, jota aloin kuitenkin pyöritellä päässäni enemmän ja enemmän. Ja kun se oli  kerran sanottu ääneen, todistajien läsnäollessa, ei sitä enää voitu pyörtää. Kun se oli laitettu Facebookiin, se olikin jo pakko toteuttaa. Vuosi ilman karkkia.

Hei vaan äidin verenpainelääkkeet (Fazerin lakupötköt, miten joku vaan voi olla niin hyvää, en tiedä) ja kurkkupastillit (merkkarit). Hei vaan, jälkiruokasuklaat ja kahvin-kanssa-kaksi-palaa-geishaa-pää-puoliksi-piilossa-keittiön-kaapissa. Riippuvaisuutta on monenlaista, ja pahimmat ovat kai yhtä aikaa henkistä ja fyysistä sorttia. Siksi ne on paras purkaa totaalikieltäytymisellä, toiveissa (ensi vuonna!) kohtuukäyttö.

Koska savottaa on takana jo yli kuukausi, uskallan ehkä toivoa jopa onnistuvani. Merkit ovat suotuisat. Olen jo lakannut ajattelemasta "vitsi kun nyt tekisi mieli *lisää tähän melkein mikä vaan makeisten kauppanimi*" ja ryhtynyt ajattelemaan: *tää on just sellainen hetki, jolloin olisin syönyt *suklaata/karkkia*. Marketin irtokarkkihylly ei saa enää aikaan hallitsemattomia poskisylkiä, mutta Makuuniin en ole vielä valmis.

Onneksi makeisvero on puolellani tässä projektissa, tai ainakin varmistanut, että sokerikoukusta ei ole lopullisesti päästy. Veron ansiosta nimittäin kauppaan on ilmestynyt aika monta suklaaksi katsottavaa tuotetta, joiden päällä vain lukee "keksi". Kelpaavat minulle, eivät ole saarron piirissä. Itsepetosta? Ehkä, mutta parempi näin kuin molempien vaihtoehtojen rajaton kulutus. Olen sen luokan karkkinarkki, että mikään keksiksi luokiteltava ei vain ole sama asia.

Enää 46 viikkoa. Ei sillä, että pitäisin kirjaa.

PS Päätin samalla pitää H&M-tilauslakkoa ainakin puoli vuotta. Haluan nähdä, kuinka isoja alekoodeja alkaa rapista, että helpon shoppauksen narkki saataisiin takaisin nettikauppaan.