Takinkääntäjä

No mutta eikö ne ookin _SÖPÖT_?

Kuva: Me&I

Pakko tunnustaa. Kuulun nykyään Facebookin Sydänpyllyt-ryhmään.

Pari vuotta ehdin pyöritellä silmiäni koko kotikutsuhumpuukille ja ylihintaisille ruotsalaisille lastenvaatteille.

En kuitenkaan tehnyt sitä virhettä, että olisin vannonut olevani tilaamatta mitään, kun ensimmäisen kerran sitten menin kutsuille, lähinnä sympatiasta emäntää kohtaan. Sen verran hyvin tunnen itseni, että onnistun yleisen innostuksen vallitessa perustelmaan itselleni jopa kolme kertaa normaaliostoksiani kalliimmat valinnat. Siihenhän koko konsepti taitaa perustuakin.

Siitä huolimatta en olisi uskonut olevani muutamaa kuukautta myöhemmin Sydänpyllyjen jäsen ja  odottavani uutta Me&I-mallistoa... kyllä, INNOLLA! Valitettavasti en intoilustani huolimatta ehtinyt paikallisen myyjän avoimiin oviin, koska neuvolan aikataulut pissivät jälleen kerran oikein urakalla. Ja vuosien silmien pyörittelyn jälkeen ei liene yllätys, ettei yhtään pyyntöä kutsuillekaan ei ole vielä kuulunut.

Loppujen lopuksi en tiedä, mikä kamelin pään käänsi ja selän katkaisi. Koko merkki tuntuu olevan vähän huonossa huudossa nykyään. En tiedä, onko kyse sitten niinkään edes vaatteista, vaan jostain viiteryhmäajattelusta, sosiaalisesta kuulumisesta, yhteisestä kivasta. Vähissä ovat olleet nämä minun kotiäitiyden viiteryhmäni, kun meidän hiekkalaatikollakin saa istua yksinään, perhekahvila hermostuttaa lasta ja netissäkin tuppaa tulemaan vain kinaa, kun siellä on niin helppoa jonkun olla aina enemmän oikessa. Kuulutaan sitten joukkoon edes vaatteilla. 

Itse malliston herättämät tunteet olivat hieman kaksijakoiset. Isoissa linjoissa oli mielestäni petraamisen varaa: unisex-linja tuntuu liukuneen jaotteluun "T-paitoja pojille, tunikoita tytöille" ja naisten kevät/kesä oli aivan liian musta ja harmaa. Yksittäisiä herkkuja joukossa kuitenkin oli useampi, joten eiköhän täällä tepastella osin myös ylihintaisissa ruotsalaisissa  lasten (ja naisten!) vaatteissa ensi kesänä..