Kekkerit on juhlittu ja sankari lahjottu. Juhlaväki oli ihailtavan maltillista, ja lahjavuorikin siis kohtuullinen, ja kaikki lahjat mieluisia. Potin taisi kuitenkin räjäyttää circa 1983 Itäkeskuksen Citymarketista ostettu lahja, Stigan Super GT -rattikelkka. Sillä Isopoika tänäänkin kurvaili kuuraisella ruohikolla ja huuteli menneessään: "Mä olen rattikelkkamies!"
Nostalgikko minussa ei tietenkään voisi olla tyytyväisempi. Sama vehje, jolla itse kiisin lähiön täyttömaakumparetta alas tuulispäänä! Ehkä koko lapsuuden huikein joululahja – isompaa paketti en olisi voinut toivoa! Ja kerrankin sain jotain uutta, isoa, hienoa, oikein länsimaisen MERKKItuotteen!
Tässä tapauksessa panostus klassikkoon on ainakin kannattanut. Stiga on tietysti hyvin pidetty ja viimeiset parikymmentä vuotta ollut vähemmällä käytöllä, vaikka veljen lapset sillä reilun 10 vuoden kuluessa ovat kruisailleetkin. Nyt se pääsee sitten astetta kovempaan käytöön ainakin muutamaksi vuodeksi, sillä pulkka jää varmasti kakkoseksi. Stigan kunniaksi täytyy myös todeta, että siihen saa näköjään myös varaosia. Niiden ja huolellisen käytön ansiosta se saattaa vielä jäädä perikuntani suurimmaksi arvoesineeksi.
Äitini totesi, että ainoa ero nykymalleihin on, että niissä on sisäänkelautuva naru. Yksi toinenkin ero kuitenkin pisti silmään syksyn lelulehtiä selaillessa: toisin kuin 80-luvun alussa, nykyään Stigaa saa myös pinkkinä. Sellaista minä en osannut edes kaivata.
