Vuosi ilman karkkia

Nämä ovat sallittuja (kyllä, siinä lukee "With Even More Chocolate!")

Ensin se oli lähes absurdin huvittava, täysin mahdoton ajatus, jota aloin kuitenkin pyöritellä päässäni enemmän ja enemmän. Ja kun se oli  kerran sanottu ääneen, todistajien läsnäollessa, ei sitä enää voitu pyörtää. Kun se oli laitettu Facebookiin, se olikin jo pakko toteuttaa. Vuosi ilman karkkia.

Hei vaan äidin verenpainelääkkeet (Fazerin lakupötköt, miten joku vaan voi olla niin hyvää, en tiedä) ja kurkkupastillit (merkkarit). Hei vaan, jälkiruokasuklaat ja kahvin-kanssa-kaksi-palaa-geishaa-pää-puoliksi-piilossa-keittiön-kaapissa. Riippuvaisuutta on monenlaista, ja pahimmat ovat kai yhtä aikaa henkistä ja fyysistä sorttia. Siksi ne on paras purkaa totaalikieltäytymisellä, toiveissa (ensi vuonna!) kohtuukäyttö.

Koska savottaa on takana jo yli kuukausi, uskallan ehkä toivoa jopa onnistuvani. Merkit ovat suotuisat. Olen jo lakannut ajattelemasta "vitsi kun nyt tekisi mieli *lisää tähän melkein mikä vaan makeisten kauppanimi*" ja ryhtynyt ajattelemaan: *tää on just sellainen hetki, jolloin olisin syönyt *suklaata/karkkia*. Marketin irtokarkkihylly ei saa enää aikaan hallitsemattomia poskisylkiä, mutta Makuuniin en ole vielä valmis.

Onneksi makeisvero on puolellani tässä projektissa, tai ainakin varmistanut, että sokerikoukusta ei ole lopullisesti päästy. Veron ansiosta nimittäin kauppaan on ilmestynyt aika monta suklaaksi katsottavaa tuotetta, joiden päällä vain lukee "keksi". Kelpaavat minulle, eivät ole saarron piirissä. Itsepetosta? Ehkä, mutta parempi näin kuin molempien vaihtoehtojen rajaton kulutus. Olen sen luokan karkkinarkki, että mikään keksiksi luokiteltava ei vain ole sama asia.

Enää 46 viikkoa. Ei sillä, että pitäisin kirjaa.

PS Päätin samalla pitää H&M-tilauslakkoa ainakin puoli vuotta. Haluan nähdä, kuinka isoja alekoodeja alkaa rapista, että helpon shoppauksen narkki saataisiin takaisin nettikauppaan.

Takinkääntäjä

No mutta eikö ne ookin _SÖPÖT_?

Kuva: Me&I

Pakko tunnustaa. Kuulun nykyään Facebookin Sydänpyllyt-ryhmään.

Pari vuotta ehdin pyöritellä silmiäni koko kotikutsuhumpuukille ja ylihintaisille ruotsalaisille lastenvaatteille.

En kuitenkaan tehnyt sitä virhettä, että olisin vannonut olevani tilaamatta mitään, kun ensimmäisen kerran sitten menin kutsuille, lähinnä sympatiasta emäntää kohtaan. Sen verran hyvin tunnen itseni, että onnistun yleisen innostuksen vallitessa perustelmaan itselleni jopa kolme kertaa normaaliostoksiani kalliimmat valinnat. Siihenhän koko konsepti taitaa perustuakin.

Siitä huolimatta en olisi uskonut olevani muutamaa kuukautta myöhemmin Sydänpyllyjen jäsen ja  odottavani uutta Me&I-mallistoa... kyllä, INNOLLA! Valitettavasti en intoilustani huolimatta ehtinyt paikallisen myyjän avoimiin oviin, koska neuvolan aikataulut pissivät jälleen kerran oikein urakalla. Ja vuosien silmien pyörittelyn jälkeen ei liene yllätys, ettei yhtään pyyntöä kutsuillekaan ei ole vielä kuulunut.

Loppujen lopuksi en tiedä, mikä kamelin pään käänsi ja selän katkaisi. Koko merkki tuntuu olevan vähän huonossa huudossa nykyään. En tiedä, onko kyse sitten niinkään edes vaatteista, vaan jostain viiteryhmäajattelusta, sosiaalisesta kuulumisesta, yhteisestä kivasta. Vähissä ovat olleet nämä minun kotiäitiyden viiteryhmäni, kun meidän hiekkalaatikollakin saa istua yksinään, perhekahvila hermostuttaa lasta ja netissäkin tuppaa tulemaan vain kinaa, kun siellä on niin helppoa jonkun olla aina enemmän oikessa. Kuulutaan sitten joukkoon edes vaatteilla. 

Itse malliston herättämät tunteet olivat hieman kaksijakoiset. Isoissa linjoissa oli mielestäni petraamisen varaa: unisex-linja tuntuu liukuneen jaotteluun "T-paitoja pojille, tunikoita tytöille" ja naisten kevät/kesä oli aivan liian musta ja harmaa. Yksittäisiä herkkuja joukossa kuitenkin oli useampi, joten eiköhän täällä tepastella osin myös ylihintaisissa ruotsalaisissa  lasten (ja naisten!) vaatteissa ensi kesänä.. 

Häpeäpaalu

Joudan häpeäpaaluun.

Tuoreen bloggarin innosta tutiseva floodaus meinasi kuolla alkuunsa. Syyt tuskin kiinnostavat, mutta tässä niitä tulee: tapaninpäivänä alkanut terveyskeskuskierre, johon on kuulunut 5 x silmätulehdus, 2 x korvatulehdus, 1 x peitteinen nielutulehdus, Z x valvottu yö, 4 x lohduton yskä ja 4 x antibioottikuuri... Niin ja kaupan päälle 2 x alaetuhammas.

Yritän palata oikein sanottavan kanssa heti, kun tästä toipiluuden puolihorteesta pääsen tolpillenoi muutenkin kuin pyörittämään pakollisia kuvioita.

2014 voi käydä vain paremmaksi!