Moposta monsteriautoksi
Tänään on se päivä, kun on herätty lauluun "Hyvää syntymäpäivää, poika Koiranen". Sitten katsottu Dinojunaa ja syöty puuroa ja "risunoita" ja leikitty paloautolla ja juostu ensilumessa ja tehty pienen pieniä lumiukkoja ja kannettu hellapuita ja leivottu traktoripikkuleipiä huomista päiväkotipäivää varten. Siis syöty noin kilo taikinaa, johon meni noin 250 g voita ja sama määrä sokeria.
Jos muuten luulitte, että leipominen kolmevuotiaan kanssa on haaste, niin kokeilkaapa kaupan jähmeää sokerikuorrutetta ja pienenpieniä nonparelleja.
Saisinko maistaa vähän?
Tänään on myös himmennetty valot ja laulettu Paljon onnea vaan ja syöty jäätelö-vohveli-mansikka-sekoitusta (kakku tulee juhlissa). Ja kuunneltu syntymäpäiväruno ja saatu kaksi Postimies Paten erikoislähettipalvelu-dvd:tä. Ja sitten tietysti katsottu toista, sitä missä on raketti ja mikä oli se ainoa lahjatoive, jonka nyt kolmevuotias keksi.
Ainoana toiveena syntymäpäivälleen poika esitti, että "syödään herkkuja ja leikitään!". No herkkuja syötiin, ja kai me vähän leikittiinkin.
Tänään on myös se päivä, kun äiti vähän mietti, kuinka kalpea valo oli Taysissa kolme vuotta sitten. Silloinkin oli lunta, pysyvämpää kuin se tänään satanut. Ja kuinka kaikki näyttäytyi niin kuin kuumeen läpi ja tuntui niin kovin oudolta. Vaikkei ollut mitään kuumetta, ja kaikki oli niin kuin pitikin. Kuinka intensiivistä oli Isonpojan (silloin vielä pienen pieni poika) oleminen heti ensihetkistä asti. Kuinka paljon se onkaan kasvanut! Kuinka paljon ne kasvavatkaan! Kuinka kamala on se haikeuden määrä, joka äidin elämään mahtuu ja kuinka tuntematon koko käsite lapselle onkaan.
Tämä kolme vuotta tuntuu niin pitkältä ajalta, vaikka juuri mitään ei ole tehty. Puuroa syöty ja kaupassa käyty, niin ja kai välillä leikittykin ja tanssittu ja naurettu. Huudettu ja juostu ja riehuttu ja itketty. Samaa rataa jatketaan.
PS Sukulaissyntymäpäivien aiheuttaman lievän stressitilan ja ihastuttavan hengitystieinfektion yhdessä nujertamana palaan asiaan tiheämmin luultavasti taas ensi viikolla.
Onnittelut isolle pienelle 3-vuotiaalle! :)
VastaaPoistaPate ja ELP on meilläkin parasta mitä tiedetään, etenkin raketti- ja kakku- jaksot. Ja pertti papukaija ja ja ja...
Haikeus kuulostaa tutulta. Mulla toisen kanssa se on jopa voimakkaampaa kun ajattee 1-v synttärinä sitä syntymäpäivää, ehkä se kun sitä "syntymäpäivää" ei näillä resursseilla kai tule enää uutta. Kolme vuotta on niin lyhyt aika ja kuinka pojat on kasvanut ja muuttunut.
Tällainen kännYkommentti Tingatingan tahdissa. Hauskoja juhlia teille! :)
-J.po.
Jättimagneetti on mun suosikki :P Pate on kyllä varsinainen vuoden työntekijä. Odotan edelleen sitä SIIRTOELIN-erikoisjaksoa, jossa munuainen pyörii pitkin nummia ja vuohet vähän maistelee sitä, kunnes Pate heittää sen kierteellä suoraan kirurgin pöydälle, vain hieman myöhässä.
VastaaPoistaNiin ja ihana kun kävit ja kiitos ihanasta kommentista. En halua edes ajatella 1-v-synttäreitä, kun mulla on niin kamala luopumisen tuska ja haikeilu muutenkin ton vauvan kanssa... Huuuuoh.