Isopoika ja Ihmevauva

Tämän blogin tärkeimmät guest starit ovat tietysti Isopoika ja Ihmevauva.

Lapsen paikka on lattialla. Kahden lapsen paikka on edelleen lattialla.

Isopoika saapui luoksemme ripaus vajaat kolme vuotta sitten. Piti lähteä jouluksi Afrikkaan safarille, mutta oltiinkin vauvapöllyssä Pirkanmaalla. Sittemmin on jo passikin vanhentunut, että mihinkäs tästä nyt lähdet. 

Isopoika tykkää renkata valoja, syödä pahvia ja nenäräkää (iuh), läpsiä ja nipistellä Ihmevauvaa. Sallittummista huveista mainittakoon autoleikit, junarata, Posti-Pate ja Mainio Manu. Isopoika suuttuu sekunnissa, jos asiat eivät mene suunnitelman mukaan, vaikka kukaan ei tietäisi mikä suunnitelma on. Sitten lentää tavaroita. Isopoika on myös kovin, kovin herkkä ja ujo ja itsetunnoltaan horjuvainen. Samaan aikaan häntä pitäisi hillitä, hallita ja suitsia, etteivät änkyrätemperamentti ja välistä jääneet päiväunet ota täyttä valtaa. 

Isopoika tunnistaa ainakin viisi pöllölajia ja osaa matkia niiden ääniä, mutta samaan aikaan pelkää pöllöjä. Isopoika pelkää myös Mörkyleitä, kovia ääniä, kummituksia (kiitos Pikku kakkonen) ja ukkosta. Isopoika pitää traktoreista, kaivureista, puskutraktoreista, kuorma-autoista, pakettiautoista, rekka-autoista, bussiautoista, metrojunista, höyryvetureista, tukkirekoista, metsäkoneista, nostureista, betoniautoista ja lentokoneista. Niin ja formula-autoista, mummon autosta, papan autosta ja äidin autosta. Isopoika on myös säveltänyt ja sovittanut lukuisia hittibiisejä, joista ensimmäinen oli ikimuistoinen "Rolle-auto ajaa" ja viimeisin jo astetta progempi "Onko ötököitä olemassakaan". Tästä huolimatta – tai tämän vuoksi – Isopoika heittäytyy mykäksi, kun muskarissa pitäisi vetäistä "Joulu on taas".

Ihmevauva kiirehti maailmaan heinäkuussa 2013 kuunneltuaan ensin koko päivän, kuinka hauskaa muulla perheellä oli Särkänniemessä. Koska Ihmevauva ei päässyt Tornadoon, hän yritti kompensoida syntymällä SVO:lta synnytyssaliin vievään hissiin, mutta hieman myöhästyi siitäkin. Ihmevauva on ihmeellinen vauva, koska nukkuu omassa sängyssään,  syö tyytyväisenä, muttei koko ajan ja hymyilee onnellisena, kun joku vain sattuu huomaamaan hänet makoilemassa siellä-mihin-hänet-on-sillä-kertaa-laskettu. Riemukkainta Ihmevauvasta on, kun joku nauraa tai tanssii hänen kanssa.

Kaikki vauvat eivät ole tällaisia, sen Ihmevauvan äiti kyllä tietää. Vaikka Ihmevauva on perinyt (isältään) lehmän hermot, ihan mitä tahansa hänkään ei siedä. Palvelua vaaditaan harvoin, mutta silloin sen on paras pelata nopeasti, oli kyseessä sitten ruoka, uni tai ilmavaivat. Ihmevauva hermostuu, jos inkontinenssisuoja (KYLLÄ, Ihmevauva käyttää inkontinenssisuojia!) on märkä tai haalari läpikuolattu napaan asti.  Ihmeellinen Ihmevauva on ollut niitattuna navasta nilkkoihin ulottuvaan kipsiin jo kolme viikkoa, mutta sekään ei näytä Ihmevauvaa juuri hetkauttavan. Ihmevauva tulee leppoisana mukana sinne, mihin viedään ja hymilee sammakkosuullaan leveästi kaikille, jotka vain ehtivät hänet huomioida. Mutta tässä suhteessa Ihmevauva on vaarallinen – kun olet kerran hänen pauloihinsa langennut, et ehkä enää maltakaan jättää häntä yksin!