Juhlasumua

Meillä on syksyn ja alkutalven aikana kalenterissa varsinainen juhlarysä. Kolmeen kuukauteen mahtuu kuusi syntymäpäiväsankaria: minun vanhempani, yksi serkuista, Isopoika, appiukko ja mies. Päälle vielä isänpäivä. Niin, ja tietysti se varsinainen hiljentymisen juhla, kaikkein eikaupallisin.

Vaikka lahjan ei tarvitse olla kallis ollakseen hyvä, ja vaikka lahjaa ei aina tarvitse edes olla (paitsi 3-vuotissyntymäpäivillä lahja täytyy kyllä olla), niin hieman rasittavaa jatkuva juhliminen on, vaikka kakku maistuukin. Kukkaro kärsii, ja ennen kaikkea lahjaideat tuntuvat katoavan päästä, jos niitä siellä ikinä olikaan.

Tänään koitti kuitenkin aikainen joulu. Lasten (omien ja lähipiirin) joululahjat ovat tätä myöten aika lailla hoidossa. 

Nyt keskitytäänkin pyöräyttämään estradille yhdet kolmivuotissynttärit ensi viikolla. Niiden jälkeen katsotaan sitä joulua.